In English below!

Hei toverit ja Mustan Pispalan kävijät! Kesän Mustasta Pispalasta on kulunut jo monta kuukautta, mutta kirjoitamme teille järjestäjien toimesta vielä eräästä tapahtumasta, joka tapahtui Mustan Pispalan aikana. Lauantai-iltana 15.7. Vastavirta-klubin edessä oli parkkeerattuna kaksi autoa, joissa oli kiinnitettyinä etelävaltioiden lippuja.

Ja mitäs ne etelävaltioiden liput olivatkaan?

Etelävaltioiden lippu (tai tarkalleen ottaen niitä on kolme erilaista lippua, joita käytettiin hieman eri vuosina) on symboli, jolla tarkoitetaan Yhdysvaltain sisällissodan aikana muista osavaltioista erkaantuneiden etelän osavaltioiden käyttämiä lippuja. Sisällissota syttyi, koska etelävaltiot vastustivat muun Yhdysvaltojen ajamaa lakiuudistusta orjuuden lopettamiseksi.

Suomessa etelävaltioiden lippua on totuttu näkemään rockabilly-musiikin tapahtumissa ja muiden fiftariharrastajien käytössä. Nytkin autot, joissa kyseiset liput olivat näkyvillä, olivat jonkinlaisia hienoja vanhoja amerikanrautoja.

Mutta – toistan tämän uudestaan: Etelävaltiot vastustivat orjuuden lopettamista. Ja siksi Yhdysvaltojen sisällissodasta eli 1860-luvulta lähtien etelävaltioiden lippua on käytetty rasistisena ja orjuutta ihannoivana symbolina. Se, että lippu on jostain syystä jäänyt Suomessa fiftarien ja rockmusafiilistelijöiden käyttöön ei oikeuta sen käyttöä tai minimoi sen rasistista symboliikkaa.

Mustan Pispalan järjestäjinä teimme virheen

Ja mitä nämä autot tekivät Mustassa Pispalassa? Sitä ei tarina kerro, koska kukaan meistä ei käynyt sitä heiltä kysymässä. Haluamme nostaa tämän asian esiin ja esittää vakavan kritiikin itsellemme Mustan Pispalan järjestäjinä. Ei ole ok, että avoimen rasistisia autoja oli parkissa päätapahtumapaikan edessä lauantai-iltana ilmeisesti useita tunteja ilman, että me järjestäjät menimme pyytämään autojen omistajia poistumaan.

Sillä, että autot saivat olla rauhassa tapahtumamme edessä niin kauan, kertoo isoista etuoikeuksista ja puuttumattomuuden kulttuurista. Mikäli joku onkin huomannut liput, eikä ole tunnistanut niitä rasistiseksi symboliseksi, kertoo siitä, että hänelle uhka rasismista ei ole kovin suuri. Mikäli taas joku on huomannut liput, tunnistanut ne rasistiseksi, eikä silti ole puuttunut asiaan, kertoo siitä, että ei ota asiaa vakavasti.

Järjestäjien kesken kävi niin, että yksi meistä sai kuulla lipuista lauantai-iltana myöhään, mutta hän ei välittänyt tietoa muille järjestäjille. Muut järjestäjät eivät olleet huomanneet kyseisiä lippuja tai saanneet kuulla niistä. Olemme keskustelleen tästä järjestäjien kesken ja todenneet, että toimimme väärin: Sen, kuka kuuli lipuista, olisi pitänyt reagoida asiaan ja kertoa siitä muillekin, jotta olisimme yhdessä voineet tehdä toimenpiteitä asian eteenpäin viemiseksi ja autojen poistumaan pyytämiseksi.

Sitä, miten etelävaltiolippu-henkilöt olisivat reagoideet pyyntöömme, emme voi tietää. Mutta tärkeää olisi kuitenkin edes ottaa kontaktia ja pyrkiä toimimaan arvojensa mukaisesti.

Yhdessä kohti antirasistisempaa anarkistiliikettä

Haluamme myös tehdä kollektiivisen kommentin rasismiin puuttumisesta anarkistiliikkeessä ja anarkistisissa tapahtumissa. Meidän olisi tietenkin ensisijaisesti järjestäjinä pitänyt puuttua näihin etelävaltiolippuautoihin. Itsekritiikin ja -evaluoinnin lisäksi mietimme myös yleistä kulttuuria rasismiin puuttumisesta.

Vaikka joku järjestäjä ei puuttuisi johonkin avoimen rasistiseen toimintaan, niin muillakin on siihen mahdollisuus. Erityisesti heillä, keillä on useita etuoikeuksia, on mahdollisuus miettiä toimintamallejaan tällaisissa tilanteissa.

Rasistit ovat vaarallisia erityisesti mustille ja ruskeille ihmisille, sekä myös queer- ja trans-ihmisille. Mutta valkoisille cis-sukupuolisille ihmisille (kuten moni meistä järjestäjistä), on lähtökohtaisesti turvallisempaa kohdata ihmisiä, jotka ovat toimineet rasistisesti.

Mietimme järjestäjien kesken sitä, että on todella ymmärrettävää ja yleistä, että valkoinen cis-sukupuolinenkaan ei välttämättä uskalla puuttua rasismiin, koska siinä pelottaa vastapuolen reaktio – entä jos toinen kiistääkin että ei ole rasisti ja sanoo vain vahingossa käyttäneensä rasistista symbolia ja loukkaantuu siitä, että heiltä menee kysymään asiasta, entä jos kysymystä vähätellään, entä jos vastapuoli reagoi väkivaltaisesti?

Näistä mikään ei kuitenkaan lopulta oikeuta sitä, että ei puutu rasismiin silloin, kun sitä todistaa. On tosi tärkeää muistaa, että puuttumatta jättäminen on itsessään aina rasistinen teko. Ja tässä haluamme erityisesti kurottaa niihin tovereihin, keillä on enemmän etuoikeuksia kuin esim. avoimesti trans- tai muunsukupuolisilla, ja erityisesti mustilla tai ruskeilla.

Meidän valkoisten pitää opetella kokeilemaan ja yrittämään. Emme saa jäädä valkoisuuden mukanaan tuomaan mukavuuteen ja turvallisuuteen, vaan meidän pitää aktiivisesti toimia rasismia vastaan, vaikka se tuntuu epämukavalta. Meidän valkoisten epämukavuus ei ole keskeistä silloin, jos joku kokee aitoa rasismin uhkaa – ja tämä tapahtuu esim. silloin, jos avoimen rasistisia symboleita pidetään isosti esillä.

Jaamme tämän kirjoituksen siksi, että me Mustan Pispalan järjestäjät koemme, että haluaisimme olla osaltamme rakentamassa yhteisöllisempää ja antirasistisempaa anarkistiliikettä. Tämä tarkoittaa sitä, että me järjestäjät sitoudumme ottamaan konkreettisia askelia ja yrittämään paremmin puuttua rasismiin ja järjestää antirasistisempia tapahtumia.

Mutta tarvitsemme siihen teitä muitakin. Toivomme myös muiden valkoisten tovereidemme ottavan antirasistisen toiminnan ja sen kanssa jatkuvan työskentelyn vakavasti, jotta voisimme edes joskus toimia turvallisempana yhteisönä heille, jotka joutuvat kohtaamaan rasismia joka päivä.

Tulevia askelia

Päätimme näiden keskustelujen seurauksena myös Mustan Pispalan järjestäjien kesken, että pidämme ennen seuraavaa Mustaa Pispalaa jonkinlaisen antirasismiaiheisen työpajan Tampereella. Työpajan tarkoitus olisi keskustella näistä teemoista eri kanteilta lisää, muun muassa siitä miten me keskenämme tovereina ja anarkisteina (erityisesti me keillä on valkoisia etuoikeuksia) voisimme varmistaa paremmin sen, että puuttuisimme tällaisiin tilanteisiin aina niitä kohdatessamme.

Koemme, että mokasimme tapahtumajärjestäjinä, ja haluamme itse kouluttautua aiheessa lisää, sekä mahdollistaa sitä myös muille kiinnostuneille. Viime syksynä kävimme järjestäjien kanssa lyhyessä antirasismikoulutuksessa, ja koska antirasismin työstäminen ja sen mukainen toimiminen ei koskaan tule päätökseen, on tärkeää jatkaa sen työstämistä erilaisin keinoin.

---

CARS ADORNED WITH FLAGS FROM THE SOUTHERN STATES PAID A VISIT TO MUSTA PISPALA

Hello comrades and visitors of Musta Pispala! It has passed already many months since the summer’s Musta Pispala, but we are writing to you on behalf of the organizers regarding another event from the times of Musta Pispala because we think this is still important. On Saturday evening, July 15th, in front of the Vastavirta-klubi, there were two cars parked with flags from the southern states attached.

And what were those flags of the southern states?

The flag of the southern states (or to be precise, there are three different flags used in slightly different years) is a symbol referring to the flags used by the southern states that seceded from other states during the American Civil War. The civil war erupted because the southern states opposed the legal reform advocated by the rest of the United States to end slavery.

In Finland, it has become customary to see the flag of the southern states, also known as the Confederate flags, at rockabilly music events and used by other enthusiasts of the fifties culture. Even now, the cars with these flags on display were some kind of splendid old American cars.

But – I’ll repeat this again: the southern states opposed the abolition of slavery. And that’s why since the American Civil War in the 1860s, the flag of the southern states has been used as a racist and slavery-glorifying symbol. The fact that the flag, for some reason, has remained in use among Finnish rockabilly enthusiasts and fans of rock music does not justify its use or minimize its racist symbolism.

As the organizers of Musta Pispala, we made a mistake

And what were these cars doing in Musta Pispala? The story doesn’t tell us, because none of us went to ask them. We want to bring this issue to light and express serious criticism to ourselves as organizers of Musta Pispala. It is not okay that openly racist cars were parked in front of the main event venue on Saturday evening, apparently for several hours, without us organizers approaching the owners to ask them to leave.

The fact that the cars were allowed to stay undisturbed in front of our event for so long speaks volumes about significant privileges and a culture of non-interference. If someone noticed the flags but didn’t recognize them as racist symbols, it suggests that the threat of racism isn’t very significant to them. If, on the other hand, someone noticed the flags, recognized them as racist, and still didn’t address the issue, it indicates that they are not taking it seriously.

Among the organizers, one of us heard about the flags late on Saturday evening, but they didn’t pass on the information to the other organizers. The rest of the organizers hadn’t noticed those flags or heard about them. We have discussed this among the organizers and concluded that we acted wrongly: whoever heard about the flags should have reacted and informed others so that we could have taken joint measures to address the situation and request the cars to leave.

We can’t know how the individuals with the Confederate flags would have reacted to our request. However, it would have been important to at least make contact and try to act according to our values.

Together towards a more anti-racist Anarchist movement

We also want to make a collective statement about addressing racism within the anarchist movement and at anarchist events. As organizers, our primary responsibility should have been to address these cars displaying the Confederate flags. In addition to self-criticism and self-evaluation, we are also contemplating the general culture of confronting racism.

Even if one organizer doesn’t intervene in an openly racist action, others have the opportunity to do so as well. Especially for those with multiple privileges, there is a chance to reflect on their actions in such situations.

Racists pose a significant danger, particularly to black and brown individuals, as well as queer and trans individuals. However, for white cisgender individuals (like many of us organizers), it is inherently safer to confront people who have acted racist.

Among the organizers, we discussed that it is very understandable and common for a white cisgender person to feel hesitant about intervening in racism, because they may fear the reaction from the other party. What if the other person denies being racist and claims to have used a racist symbol by accident, and becomes offended that they were asked about it? What if the question is downplayed, or if the other party reacts violently?

However, none of these ultimately justify not addressing racism when witnessing it. It is crucial to remember that not intervening is always an act of racism in itself. In this regard, we want to specifically address those comrades who have more privileges than, for example, openly trans or non-binary individuals, and especially black or brown individuals.

We white individuals need to learn to try and take action. We must not remain complacent and safe within our whiteness; we must actively combat racism, even if it feels uncomfortable. Our white discomfort is not central when someone experiences a genuine threat of racism – and this happens when openly racist symbols are prominently displayed.

We share this statement because we, the organizers of Musta Pispala, feel that we want to play a part in building a more communal and anti-racist anarchist movement. This means that we, as organizers, commit to taking concrete steps and making greater efforts to address racism and organize more anti-racist events. However, we need all of you for this. We also hope that our fellow white comrades take anti-racist action and the ongoing work seriously, so that we can sometimes function as a safer community for those who face racism every day.

Upcoming Steps

As a result of these discussions, we, the organizers of Musta Pispala, have decided to hold some form of anti-racism workshop in Tampere before the next Musta Pispala event takes place. The purpose of the workshop would be to further discuss these issues from various angles, for example how we, as comrades and anarchists, could lower the threshold for intervening in such racist situations whenever we encounter them.

We feel that we made a mistake as event organizers, and we want to educate ourselves further on this topic, as well as provide the opportunity for others who are interested. Last autumn, we, as organizers, attended a brief anti-racism training session. Since the work of anti-racism and acting in accordance with it is an ongoing process, it is important to continue working with it through various means.