Musta Pispala 2023 on nyt ohi, kiitos ihan todella paljon kaikille, ketkä teitte festareista mahdollisen!

Hirvitalon savinen pizzauuni on jo viilentynyt, mutta ainakin minusta itsestäni tuntuu, että Mustan Pispalan vaikutukset mun anarkistisessa sielussa eivät tuu viilenemään pitkään aikaan. Päinvastoin – kaikki uudet toveruudet, vanhat ystävät, kiinnostavat keskustelut, hupsut jutut, yhteinen kokoontuminen sorron, sodan ja tuskan ääreen, sekä ylipäätään anarkistiliikkeen yhteentuleminen saivat sekä mun oman että meidän kollektiivisen poliittisen tulen vaan hehkumaan entistä kuumempana. 🔥

Itselleni joitain vaikuttavimpia hetkiä viikonlopun aikana olivat muun muassa:

• Anarkismi nyt! -paneeli, jossa sai seurata toverien tosi hyvää analyysii anarkistisen liikkeen määritelmästä, haasteista, mahdollisuuksista, peloista ja unelmista
• Upeet auringonlaskut Vastavirta-klubin pihasta Näsijärven yllä ja auringonnousu kräkkitunnelin elektronisten biittien soidessa taustalla kello neljä aamulla
• Sunnuntai-illan väsyneet ja hervottomat naurukohtaukset Hirvarin pihalla uusien ja vanhojen ystävien kanssa
• Ukrainalaiset elokuvat, jotka sai mun sydämen puristumaan kokoon kaikkien sodan raakuuksien mut myös ihmisten lämmön ja toveruuden takia
• Chileläisten non-binary lesbofeministien punk-keikka, joka kuulosti kallioiden, naakkojen ja metsien tuskahuudoilta

Tuntuu, että voisin vaan jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään! Kaikista työpajoistakin tuli niin paljon uusia ajatuksia, miten voisi vielä paremmin järjestäytyä, vielä orgaanisemmin, tehokkaammin, kestävämmin, raivokkaammin ja rakastavammin edetä kohti vapautta ja vastustaa sortoa… Miten rakentaa omaa ekosysteemiämme, anarkistiliikettä, ja miten se risteää muiden ekosysteemien kanssa…

Samaan aikaan mietin myös sitä, miten voisimme tukea toisiamme paremmin ja järjestää myös sellaista toimintaa yhdessä, johon yhä useampi meistä voisi osallistua. Miten voisimme ratkaista konflikteja, ja järjestää saavutettavampia tapahtumia.

Koska samalla, kun ihmiset bilettivät keikoilla ja keskustelivat työpajoissa, moni toveri istui kotona. He eivät tulleet mukaan, koska he pelkäävät törmäävänsä heitä joskus ahdistelleeseen toveriin, koska he ovat uupuneita, koska he ahdistuvat ihmispaljoudessa, koska he taistelevat jossakin päin maailmaa sodassa hyökkääjiä vastaan, tai jostain muista syistä Musta Pispala ei ole heille saavutettava paikka tai heillä ei ole mahdollisuutta päästä mukaan, koska maailmassa on niin paljon tehtävää.

Noistakin kysymyksistä jonkin verran Mustassa Pispalassa puhuttiin, mutta vielä ei ole valmista.

Mietin myös niitä autoja Vastavirran edessä, joissa oli takaikkunassa Etelä-Valtioiden liput, ja jotka kuulemma olivat siinä parkissa jopa useamman tunnin, ilman että kukaan meistä teki asialle mitään. Koitamme kirjoittaa tästä vielä erikseen, että mitä tapahtui – ja mitä ei.

Koen kuitenkin todella tärkeäksi, että kokoonnuimme yhteen. Jatketaan kokoontumisia, yhdessä työskentelyä, toistemme auttamista, strategisia pohdintoja, yhteen hiileen puhaltamista ja vapauden tulen ruokkimista.

♡ K