Hei toverit! Saimme todella arvokkaan palautteen, jonka liitämme tähän luettavaksenne. Sekä me Mustan Pispalan järjestäjät että Luokkaviha-bändi kirjoitimme palautteeseen vastaukset, jotka voit myös lukea tämän palautteen perästä.

Musta Pispala 2022 – siis 2022, ei 1922

Kirjoittanut eräs toveri, joka lähestyi meitä sähköpostissa tapahtuman jälkeen, ja hän julkaisi tämän palautteen myös Takku.netissä

Erään bändin keikka keskellä ensimmäistä festaripäivää. Seuraava kappale on yiddishinkielinen klassinen anarkistilaulu, ja hetken olen iloinen, että sellainen on ohjelmistossa. Sitten joku bändin jäsenistä spiikkaa biisin sanoen, että “kuten kaikki tiedämme, juutalaisia on historian saatossa vainottu enemmän kuin on tarpeen” (tai jotain sinne päin).

Ja yleisössä moni nauraa.

Y l e i s ö s s ä  m o n i  n a u r a a

Anarkistibändin jäsen on juuri päästänyt suustaan kammottavan, antisemitistisen sammakon ja anarkistifestivaalin yleisössä toverini nauravat.

Haluan lähteä keikalta, haluan lähteä koko festareilta, ehkä koko skenestä. Jään yleisöön, pidätän itkua, kiehun raivosta. Tunnen olevani yksin.

Olen tullut muutaman vuoden tauon jälkeen tänne, tapahtumaan mistä olen aina lähtenyt paremmalla mielellä kuin saapuessani saatuani taas tavata tovereita eri puolilta ja tuntea, että on olemassa jokin ‘me’, että meillä on liike.

Rakastan bändin esittämiä biisejä mutta päässä jyskyttää enkä tietenkään voi enää nauttia keikasta. Kun se loppuu, menen spiikin tehneen muusikon luo kysymään, mikä se tarpeellinen määrä juutalaisvainoja olisi ollut. Hän sanoo menneensä sanoissa sekaisin, on epäilemättä aidosti pahoillaan. Mutta vastaus on niin väärä. “Ei ollut tarkoitus vähätellä holokoaustia.” Enempään keskusteluun en sillä hetkellä pysty joten jätän asian siihen.

Pahempaa kuin kenties esiintymisjännityksen lomassa lipsahtanut paska läppä oli se, että moni nauroi eikä kukaan vastustanut, keskeyttänyt keikkaa, tehnyt mitään. Ja yllä mainittu vastaus sekä selvensi, että pahensi asiaa.

Miten olisi uponnut yleisöön spiikkaus vaikkapa orjien vapauslaulusta, joka olisi esitelty sanomalla että tummaihoisia on sorrettu enemmän kuin olisi ollut tarpeenkaan?

“Vähätellä holokaustia.” Niinpä, johan sen tiesin. Suomessa moni on siinä käsityksessä, että antisemitismi loppui kun holokausti loppui. Kun keskitysleirit vapautettiin, kun getot poltettiin, sinne katosi tämä rasismin muoto.

Kaikki ei voi tietää kaikesta, eikä tarvitsekaan. Mutta anarkistit, antifasistit, ystävät – jotain tasoa! Tämä välikohtaus ei ollut mitenkään vaikeasti analysoitava tai hienovireinen, se oli helvetin karkea. Ei edes sivistyksen pintaa.

Jos tilanne on tämä, niin mistä edes aloittaa?

Ihmiset täällä euroopan pohjoisperukoilla eivät tiedä, mitä juutalaisuus on. Että ihminen voi olla täysin ateisti, täysin anarkisti ja täysin juutalainen. Että sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Entä Israelin? Siis mikä helvetin Israel, me ollaan eletty ympäri maailmaa vuosituhansia ilman valtiota (joskin usein vainottuina), ja suurin osa meistä elää edelleen.

Juutalaisella anarkismilla on pitkät ja rikkaat perinteet. Se, että tamperelaisessa baarissa esitetään yiddishinkielinen poliittinen laulu voisi olla hieno tapa tuoda tätä esiin. Olisi voinut olla.

Tuntuu, että kaikki mitä yleisemmällä tasolla voi sanoa pitäisi olla jo aivan täysin itsestään selvää. Että ei voi olla paikan ainoan juutalaisen homma yksin vastustaa antisemitismiä. Että ei voi olla sen saman tyypin tehtävä valistaa koko skeneä tästä. Mutta tuon välikohtauksen jälkeen ei oikein tunnu olevan vaihtoehtoja.

On totta, että Suomen juutalaisvähemmistö on hyvin pieni eikä kovin näkyvä, ja oikeastikaan antisemitismi ei ole täällä läheskään yhtä suuri ongelma kuin monessa muussa Euroopan, saati maailman, maassa. Mutta: Antisemitismiä on olemassa. Antisemitismi on uusnatsismin ytimessä. Mutta kuten seksismiä, rasismia ja kaikenlaisia valtarakenteita joista on alettu puhua yhä enemmän, sitä esiintyy myös vasemmiston sisällä, ja nähtävästi myös täysin avoimesti sellaisessa tilassa kuin Musta Pispala.

Linkitän alle kaksi jaksoa The Fire These Times – podcastista. Ne ovat melko pitkiä ja käsittelevät muitakin aiheita, mutta kiinnostunut voinee saada niistä paljon tietoa ja näkökulmia.

Confronting Antisemitism on the Left: Anti-Authoritarian Perspectives:

76/ Confronting Antisemitism on the Left: Anti-Authoritarian Perspectives (with Daniel Randall)

Mending the World: A Jewish-Arab diaspora Conversation:

101/ Mending the World: A Jewish-Arab Diaspora Conversation (with Cindy Milstein)

 

Luokkavihan vastine

Luokkavihan vuoden 2022 Mustan Pispalan lauantain (16.07.) keikan välispiikissä käytettiin kieltä, joka väheksyy juutalaisten kokeman vainon vakavuutta. Se, että tapahtuman aikana emme välittömästi osanneet puuttua tähän, kertoo että antiautoritäärisessä liikkeessä on vielä paljon opittavaa antisemitismin tunnistamisessa nykypäivänä.Tilanne oli puhujan osalta tahaton. Otamme yhtyeenä yhdessä täyden vastuun välispiikistä, sillä meidän muiden bändin jäsenten olisi pitänyt osata tajuta tilanne lavalla ja puuttua siihen parhaan kykymme mukaan heti.

Turvallisemman tilan periaatteiden pitäisi koskea ihan kaikkia, eivätkä periaatteet tässä tapauksessa toteutuneet. Luokkaviha on erittäin pahoillaan tapahtuneesta ja haluaa lisäksi nostaa esille tarvetta parantaa tietoisuutta ja ymmärrystä nykypäivän antisemitismistä. Antifasisteina tässä tilanteessa mokasimme ja toimimme väärin. Bändimme sai palautetta välittömästi keikan jälkeen toverilta, ja olemme nyt keskustelleet bändin kesken palautteesta ja aiomme omalta osaltamme jatkaa sisäisiä keskusteluja aiheesta.

Luokkaviha on lisäksi keskustellut tapahtuneesta Musta Pispala -järjestäjien kanssa. Suhtaudumme palautteeseen sekä asiaan vakavasti, ja aiomme jatkossa kiinnittää enemmän huomiota välispiikkien sisältöihin.

Olemme anarkisteina ja antiautoritääreinä sitoutuneet sorron ja vainon vastaisiin kamppailuihin, ja tältä pohjalta pyrimme oppimaan lisää, jotta voimme toimia entistä solidaarisemmilla tavoilla.

Terveisin,
Luokkaviha

Mustan Pispalan järjestäjien vastine

Hei toverit ja ystävät!

Me paikalla olleet Mustan Pispalan järjestäjät, Luokkaviha-bändi,
Vastavirta-klubin työntekijät sekä muu festivaalikansa aiheutimme ja loimme antisemitistisen tilanteen Vastavirta-Klubin Yläkerrassa Mustassa Pispalassa lauantaina 16.7. Saimme tilanteesta äärimmäisen arvokkaan kollektiivisen palautteen, jonka julkaisemme kaikilla kanavillamme. Lisäksi palaute löytyy takku.netistä. Pyydämme teitä kaikkia tutustumaan palautteeseen, se koskee meitä kaikkia.

Kyseiseen antisemitistiseen tilanteeseen ei puuttunut kukaan paikalla olleista bändin jäsenistä, muista festivaalin kävijöistä tai järjestäjistä. Moni ei kenties edes ymmärtänyt tilanteen todellista vakavuutta ja syvällä istuvaa rasismia. Tämä on hyvin hälyttävä ja huolestuttava tilanne. Olemme Mustan Pispalan 2022 järjestäjinä tapahtuneesta syvästi pahoillamme – emme pystyneet luomaan turvallisempaa tilaa kaikille.

Anarkisti- ja antiautoritäärinen liike tai punkskene eivät suinkaan ole immuuneja rasismille ja antisemitismille (tai muille järjestelmällisen syrjinnän muodoille). Haluamme vuoden 2022 järjestäjäporukkana kiinnittää kollektiivisen huomiomme siihen, kuinka paljon töitä meillä on yhdessä tehtävänä antirasismin saralla ja kuinka kipeästi tarvitsemme lisää ymmärrystä rasismin eri muodoista ja omasta osuudestamme niissä.

On väärin, että vähemmistöön kuuluvat toverimme joutuvat vähemmistövihamielisiin tilanteisiin laajemman yhteiskunnan lisäksi myös omissa tiloissamme ja tapahtumissamme – saati sitten kouluttamaan näissä tilanteissa muita.

Me Mustan Pispalan 2022 järjestäjäporukka, Luokkaviha-bändi sekä Vastavirta-Klubin henkilökunta olemme käsitelleet kyseistä tilannetta ja saamaamme palautetta ja jatkamme käsittelyä edelleen. Haluamme sitoutua pitkäjänteisempään prosessiin antirasismin edistämiseksi liikkeessämme, sisältäen myös antisemitismin vastaisen työn. Tämä voisi olla esimerkiksi vuosittaisia työpajoja MP:ssä sekä muuta kollektiivista työskentelyä ja kouluttautumista aiheen tiimoilta.

Meidän on otettava antirasistinen työ vakavasti – erityisesti jos olet valkoinen (me tämän viestin kirjoittajat olemme). Me Mustan Pispalan järjestäjätiimi 2022 haluamme sitoutua edistämään antirasismia liikkeessämme, mutta emme pysty siihen yksin. Ei myöskään riitä että vain kerromme itsemme, tapahtumamme tai tilamme olevan antirasistisia – antirasismi on tekoja.

Mitä jo olemassaolevia tapoja tehdä antirasistista työtä sinulla, ryhmälläsi tai yhteisölläsi on? Mitä voisimme alkaa yhdessä enemmän tekemään? Tässä muutamia suosituksia Mustan Pispalan järjestäjiltä antirasistiseen kouluttautumiseen:

@javieramarchantaedo :n koulutukset (seuraava tulossa Tampereella 12.8. alkaen!)
@antiracistforum
@ruskeattytötmedia

Layla F. Saad: Me and white supremacy – yksin tai esim. lukupiirityöskentelynä muiden kanssa.

Terveisin
Mustan Pispalan 2022 järjestäjätiimi